suomessa kilpikonnia

pohjoisessa hämärtyy on kaunista ja tuhoisaa,
puut eivät ole lehdessä vielä ja taivas on hauras ja ehkä
kevät on tullut kuinka radikaaliksi voin tulla?
olen liian vanha tällaiseen, yö saapuu en halua
nukkua, kuinka helppoa on olla puu? tiedän:

keskimäärin ihmiset eivät valitse elämäänsä valheita
joissa he elävät, heille opetetaan valheet opetetaan
elämä, se ei ole mikään lohtu, mitään lohtua luullakseni
en tarvitse luullakseni kaikki paha on paljolti
sitä että tuntuu pahalta, lohdutuksen tarvetta

ja vain valheet tuovat lohdun, kansakunta, uskonto,
kaikki sellainen, kaikki surkea kaunokirjallisuus,
kaikki mitä teen on väärin, tiedänkö sen? talojen tummat piirteet
pohjoista taivasta vasten, tärkeintä olisi opettaa lapset
elämään vapaana ilman valheita, ehkä sitäkin tärkeämpää

suojella lapsiaan, vapaana ilman merkitsee suojaa
ei lohtua, tyttäreni joka makaa sängyssään
kysyy ”onko suomessa kilpikonnia?” ja
alkaa sitten unta odotellessaan laulaa
toisinaan toivon että suomessa olisi

kilpikonnia ihmisten sijasta, senkaltaisina hetkinä
olen antanut periksi, käy yhä vaikeammaksi
olla antamatta periksi, jotkut kollegani
uskovat että on oikeaa kieltä ja että on
väärää kieltä, ehkä se heitä lohduttaa, kunpa

olisin niin lahjakas että keksisin maailman
väärimmän kielen, valot loistavat
ikkunoissa puistokadun toisella puolen,
se näennäinen rauha, kuinka toivonkaan
olevani siellä, kunpa olisin he enkä

minä täällä hehkulamppujen valossa
istun ja kuuntelen Monkia, hänen askeleensa
saattoi olla askel eteenpäin, mutta tie
haarautuu loputtomiin, ei en usko
että on helppoa olla puu
keskellä pohjoista pimeää tuhoa

19.4.2011

Käännös Kristiina Lähde. Kirjasta som du gör dina cirklar runt detta utanför (2012).

Ruotsiksi:
https://petermickwitz.wordpress.com/wp-admin/post.php?post=406&action=edit&message=6&postpost=v2