Archive for the 'Suomeksi' Category

Gunnar Björling X 6, fyndat hos Hagelstams

20150207_221347 (2)

 Ur bokhyllorna VII

De här björlingsamlingarna köpte jag igår på Hagelstams antikvariat i Helsingfors. Det är länge sedan jag senast jagade diktsamlingar på Hagelstams. På 1980-talet när jag bodde i Rödbergen besökte jag regelbundet antikvariatet och om jag hade råd, och om det fanns böcker, köpte jag Björling, Ekelöf och diktsamlingar av andra författare som jag på den tiden trodde på. För en originalsamling av Björling kunde man få betala över 200 mark. De jag köpte igår var betydligt billigare än så. Vad säger det?

20150207_221531 (2)

Den sjätte samlingen jag köpte är Solgrönt, och det var egentligen den jag var ute efter. Resten av böckerna fastnade av misstag: om man hittar en lång rad billiga originalsamlingar av Björling kan man inte annat än ta med dem hem. Solgröntexemplaret jag köpte är dedikerat till Diktonius, och kostade lika mycket som de andra fem böckerna tillsammans. Pauliina Haasjoki och jag har haft ett flerårigt översättningsprojekt som kulminerar nu i vår: Solgrönt utkommer som den första hela boken av Björling översatt till finska. Ett smakprov:

a
Me emme ole valmis pihvi, me olemme rikkipureskeleva;
me kaikki laulamme kokonaissoitinta, eikä kellään ole sitä;
tahdomme lausua sen; tässä meillä on oikeutemme, ja tie – kaikille.
Annamme minkä voimme kokonaisen yksittäisestä silmänräpäyksestä universaalisti, kuten:
että lehmä on teurastettu tai Rafael näyttää pitkää nenää.

a
(Vi är ej färdig biffstek, vi är ett söndertuggande, / vi alla sjunger helhetsinstrument, och ingen har det, / vi vill utsäga det; i detta har vi vår rätt, och väg – för alla / Vi ger vad vi kan av det helas enskilda ögonblicks universellt, som: / att en ko slaktas eller Rafael visar långnäsa.)

20150207_190816 (2)

a

Nu har jag sammanlagt 14 av de 20 böcker Björling gav ut. Debutboken Vilande dag (1922) har jag fått i bröllopsgåva av Kjell Westö:

20150207_221843 (2)

a

Min morfars exemplar av Ett blyertsstreck (1951):

 20150208_130012 (2)

Dagens citat – främlingar, bongobongo!

 

”Afrikkalaisen rummun eksoottinen ääni hivelee korvaa, mutta soittimelle kannattaa heti kättelyssä opettaa täkäläiset tavat – ensin pakkaseen, sitten kylpyyn.”

a
Ungefärlig översättning:
”Den afrikanska trummans exotiska ljud smeker örat, men det lönar sig att genast vid den första träffen lära den våra seder – först ut i kölden, sedan ett bad.”

Citatet är en ingress för en artikel på det finska statliga radio- och tv-bolagets nätsida.

Björlingprojektista, ur Björlingprojektet

 

 

talon epäjärjestykset kokonainen talo matkalla
ja kaikkien matkojen maa matkustaa
selkeä ymmärrettävä on heittäytynyt vatsalleen
ja huutaa

 

*

ett hus´oordningar ett helt hus på resa
och alla resors land reser
det klara begripliga har kastat sig på magen
och skriker

 

Citat ur dikt som ingår i samlingen Solgrönt (1933).

Översättning till finska: Pauliina Haasjoki&Peter Mickwitz. Hela Gunnar Björlings Solgrönt kommer att publiceras på finska på Poesia i januari 2015.

”kilometri loputtomuutta kohti” – Gunnar Björling

a

a

käsiesi valkoinen ei ole mikään ruumiillisuus, viileys
ja sinun lapsesi eivät ole mikään kilometri
loputtomuutta kohti
ja teot sulkeutuvat ympärillesi

 

dina händers vitt är ingen lekamenhet, svalka
och dina barn är ingen kilometer
in i oändligheten
och handlingarna sluter sig kring dig

 

Käännös/översättning: Pauliina Haasjoki, Peter Mickwitz. Sitaatti on kokoelmasta Solgrönt (1933), joka ilmestyy Suomeksi kokonaisuudessaan talvella 2015 .  Ciatet är hämtat ur Solgrönt (1933) som utkommer i sin helhet på finska vintern 2015.

Näin hienosti Kai Laitinen kirjoittaa Gunnar Björlingista: ”Loppuun asti hän pysyi virkeänä ja vitaalisena sekä kiinnostuneena ihmisistä ja runoudesta. Niin lyriikassa kuin elämässään hän toteutti harvinaisen eheästi omaa filosofiaansa, antaen arvoa kaikelle kehittyvälle ja kasvavalle, nähden rajattomia mahdollisuuksia keskeneräisessä, julistaen eteenpäin kulkemisen, avoinna olemisen, kaavoittumattomuuden tärkeyttä.” (Suomenruotsalaisen runouden antologia, WSOY 1968, esipuhe)

 

suomessa kilpikonnia

pohjoisessa hämärtyy on kaunista ja tuhoisaa,
puut eivät ole lehdessä vielä ja taivas on hauras ja ehkä
kevät on tullut kuinka radikaaliksi voin tulla?
olen liian vanha tällaiseen, yö saapuu en halua
nukkua, kuinka helppoa on olla puu? tiedän:

keskimäärin ihmiset eivät valitse elämäänsä valheita
joissa he elävät, heille opetetaan valheet opetetaan
elämä, se ei ole mikään lohtu, mitään lohtua luullakseni
en tarvitse luullakseni kaikki paha on paljolti
sitä että tuntuu pahalta, lohdutuksen tarvetta

ja vain valheet tuovat lohdun, kansakunta, uskonto,
kaikki sellainen, kaikki surkea kaunokirjallisuus,
kaikki mitä teen on väärin, tiedänkö sen? talojen tummat piirteet
pohjoista taivasta vasten, tärkeintä olisi opettaa lapset
elämään vapaana ilman valheita, ehkä sitäkin tärkeämpää

suojella lapsiaan, vapaana ilman merkitsee suojaa
ei lohtua, tyttäreni joka makaa sängyssään
kysyy ”onko suomessa kilpikonnia?” ja
alkaa sitten unta odotellessaan laulaa
toisinaan toivon että suomessa olisi

kilpikonnia ihmisten sijasta, senkaltaisina hetkinä
olen antanut periksi, käy yhä vaikeammaksi
olla antamatta periksi, jotkut kollegani
uskovat että on oikeaa kieltä ja että on
väärää kieltä, ehkä se heitä lohduttaa, kunpa

olisin niin lahjakas että keksisin maailman
väärimmän kielen, valot loistavat
ikkunoissa puistokadun toisella puolen,
se näennäinen rauha, kuinka toivonkaan
olevani siellä, kunpa olisin he enkä

minä täällä hehkulamppujen valossa
istun ja kuuntelen Monkia, hänen askeleensa
saattoi olla askel eteenpäin, mutta tie
haarautuu loputtomiin, ei en usko
että on helppoa olla puu
keskellä pohjoista pimeää tuhoa

19.4.2011

Käännös Kristiina Lähde. Kirjasta som du gör dina cirklar runt detta utanför (2012).

Ruotsiksi:
https://petermickwitz.wordpress.com/wp-admin/post.php?post=406&action=edit&message=6&postpost=v2

Kuinka kävikään sille mitä vapaudeksi kutsutaan?

Ja aivan kuten ankanpoikaressu leimautuu ensimmäiseen näkemäänsä ihmiseen ja luulee tätä äidikseen, isäkseen, biologisiksi tai ei-biologisiksi vanhemmikseen tai eronneiksi vanhemmikseen tai rekisteröidyiksi parisuhdevanhemmikseen tai krokotiilikullakseen tai kolmipäiseksi perä-belugialaiseksi totototaurukseksi, niin mekin leimaudumme ensimmäiseen sattumanvaraiseen tarinaan, jota joku ryppyinen laiskimus pitelee ihmettelevien silmiemme edessä ja uskomme että tuo surkea mielikuvitukseton tarina on me että se on maamme maamme että se on minä ja minä olen se ja sen vuoksi maailman yhdeskymmeneskahdestoista ihme ja siinähän sitten makaamme ja kaikki on ohi ennen kuin alkoikaan ja mitä ihmeisiin tulee antaa olla!

(Käännös Kristiina Lähde!)

På svenska:

Men vad blev det av det som heter frihet?

Och så som den stackars ankungen präglas vid första bästa människa hon ser och tror att den människan är hennes mor, hennes far, hennes biologiska eller obiologiska föräldrar eller hennes frånskilda föräldrar eller hennes partnerskapsföräldrar eller hennes älskade krokodil eller den trehövdade totototauren från bortre belugien, så präglas också vi av första bästa godtyckliga historia någon skrynklig slashas håller upp framför våra undrande ögon och tror att denna usla fantasilösa historia är vi att den är vårt land vårt land att den är jag och jag den och därför världens elftiotolfte underverk och så ligger man där och allt är över innan det ens hann börja och glöm allt vad underverk heter!

(ur Där bara diset återstår av paradiset, 2007)

ur som du gör dina cirklar runt detta utanför (2012)

till M.

sammetshimmel blåa djupa du
svala sömn med öga näsa mun
sju kramar jättehaj i famn vad
allt skall drömmen handla om?

händer fingrar mångben sju
famnar och en långsam krokodil
med skratt vad säger jag vad
hör du vill du få alla sagor?

klättra klättra sömnsteg upp
hamstrar vilda djur och pysselskatt
aldrig ensam alltid här mest av allt
och alltid alltid som vi är

kuddkrig bomullsträff och kullerbytta
skutt och sömn och flodhästsång
sju kramar himmelsmjuka ord
som varar hela natten ut

Och på finska, Suomeksi, i fantastisk översättning av Miia Toivio:

samettinen taivas sinen syvä sinä
viileydessä unen ovat silmä nenä suu
seitsemän halia jättihai ja vaikka mitä
ui sylissä mistäköhän kertoo uni vielä?

käsiä ja sormia ja hassuhopoja seitsemän
syliä ja yksi krokodiili laiskanlainen
naurua suussa mitä sanonkaan mitä
kuunteletko kaikki sadut tahdot kuulla?

pitkin pitkin unen tikapuita pitkin
villit eläimet hamsterit ja aarteet tiimarin
ei koskaan yksin aina läsnä ollaan tässä
ja aina aina ollaan me meitä

tyynysotaa pumpuliosuma ja kuperkuper-
keikka loikka uneen vähän virtahevonlaulua
seitsemän halia taivaanpehmeitä sanoja
jotka kaikuu läpi yön aamuun saakka

Tack även SV! Dikten är ett beställningsarbete för Kuhmo kammarmusikfestival, men finns även i min fjolårssamling som du gör dina cirklar runt detta utanför. Övriga poeter som deltog med nyskrivna barndikter för musikfestivalen var: Jouni Inkala, Sirpa Kyyrönen, Miia Toivio, Kristiina Wallin, Johanna Venho, Sinikka Vuola och Tuija Välipakka



Tysktime

Karsten Aase-Nilsen skriver om tysk samfunn, kultur og politikk

Low Life

Peter Mickwitz

Meldingar til massene

Meldt av Merete Røsvik Granlund